Vaihtoehtoja

Vauvat ovat tylsiä. Siis ne ihan pienet, alle 3kk ikäiset. Ne eivät oikeastaan tee yhtään mitään, möllöttävät vain. No välillä huutavat, sitten syövät, kakkaavat, mutta lopulta taas möllöttävät. Ne tuijottavat silmät pyöreinä ympäröivää maailmaa, ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Pahimmillaan niillä on vielä koliikki. No, mutta sellaisesta ei itselläni ole kokemusta, onneksi. Ovathan vauvat tietysti hirveän söpöjä hassuine ilmeineen ja ymmyrkäisine silmineen, mutta ei niiden kanssa oikein mitään järkevää voi tehdä. Pissanhajuinen kaksivuotias on paljon mukavampaa seuraa kuin pissanhajuinen 8-viikkoinen.

Molemmat poikani ovat vauvasta asti olleet – ehkä myös vanhempiensa suotuisalla myötävaikutuksella – omatoimisia möllöttäjiä. Esikoiseni vauva-aika meni helposti, välillä pienen nyytin olemassaoloa tuskin edes huomasi. Pojat ovat saaneet (ja saavat) opetella viihdyttämään itse itseään, ja myös rauhoittamaan itse itsensä. Aluksi sängyssä huutavaa vauvaa on tietysti sydäntäsärkevää kuunnella, mutta ainakaan meillä ei useimmiten ole tarvinnut itkua kauaa kestää. Ja tämä taktiikka on myöhemminkin osoittautunut erittäin toimivaksi. 2-vuotiastamme ei tarvitse sen kummemmin nukutella. Hänet laitetaan pinnasänkyynsä yleensä yhdeksän maissa illalla ja hän saa siellä mennä omia aikojaan nukkumaan. Joskus nukahtaminen tulee hetkessä, joskus hän saattaa parikin tuntia ”petailla” sänkyä, leikkiä pehmoleluilla tai muuta vastaavaa, mutta ennen pitkää uni on aina tullut ilman sen kummempia nukutushärdellejä. Herra-M on myös pikkuvauvasta asti nukkunut tyytyväisesti 12-14 tunnin yöunet. Myös aamuheräämiset hoituvat leppoisasti: pientä höpöttelyä, peiton alla piileskelyä ja kikatusta kunnes äiti tulee hakemaan aamupalalle. Ei sen kummempaa draamaa.

Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kahden vaippaikäisen hoitaminen on jotenkin raskasta ja kuluttavaa. En tiedä onko minulle suotu harvinaisen helpot lapset, mutta huomaan myhäileväni aina kun joku tokaisee jotain aiheeseen liittyvää, kuten: ”Voi, sinulla mahtaa olla kädet täynnä” tai ”Olet varmaan todella väsynyt”. Varsinkin nyt kun Pikku-D:kin nukkuu jo parhaimmillaan 8 tunnin yöunia, tämä äitiysloma tuntuu todelliselta lomailulta. Ja vaikka välillä tekeekin mieli lähteä käymään jossain kahvilla ihan aikuisten kesken, ilman lapsia, silti lasteni kanssa viettämäni aika on minulle kullanarvoista. Joka ilta, vaikka olisin kuinka väsynyt ja vaikka Herra M olisikin ollut kiukkuisella ja uhmakkaalla tuulella koko päivän, en silti malta odottaa seuraavaa päivää ja uusia seikkailuja hänen kanssaan. Mikään ei ole mahtavampaa kuin pieni lapsi joka kasvaa silmissä, oppii joka päivä uutta ja jolle jokainen leikkipuistoreissu on jännä seikkailu!

En malta odottaa, että Pikku-D:stäkin kasvaa pieni suuri seikkailija. 🙂